#joulupunnitus

Ottelemme joka vuosi ystävien kanssa perinteissä #joulupunnitus -kilpailussa.

Ajatus: Käy vaa’alla juuri ennen jouluaaton ruokailua ja heti sen perään. Twiittaa erotus hashtagillä #joulupunnitus. Voittajat potevat killpailun jälkeen sikiöasennossa yleensä 2-4 kg:n tuloksilla, mutta alle 2kg:n tuloksellakin on joskus päästy top-10 joukkoon.

Lähes kaikki kisailijat ovat omissa osoitteissaan, joten tulosseurantaan käydään Twitterissä. Ilmoitetaan lähtöpaino ja muutaman tunnin päästä lopputulos. Yleensä kuvin.

Viimeistään tässä vaiheessa joku voisi kyseenalaistaa kisan järkevyyden.

Perinteeseen on viimevuosina kuulunut myös mässäilyllä menetetyn taivaspaikan takaisin ostaminen lahjoituksella SPR:n Nälkäpäiväkeräykseen. Tänä vuonna #joulupunnitus -poppoo keräsi yhteensä ainakin 90e lahjoituksia. Tervetuloa mukaan ensi vuonna!

Hyvää joulua kaikille!

Joulupunnitus tulokset 2014

Mainokset

Käsienheiluttelija ja Pankkimies junailevat itsensä Aasiaan

Tapahtuipa kerran syksyllä 2012:

Käsienheiluttelija: ”Ajattelin keväällä mennä junalla Pekingiin. Lähekkö völjyyn?”
Pankkimies: ”Joo. Pitäiskö mennä Japaniaan siinä samalla?”
Käsienheiluttelija: ”No mikä jottei!”

Tarkemmin sanottuna Käsienheiluttelija ja Pankkimies matkaavat Trans-Mongolian junareitin, mutta käsienheiluttelija on jo jonkin aikaa markkinoinut matkaa Trans-Siperiana. Reittisuunnitelma koostuu seuraavista kaupungeista: Helsinki, Moskova, Jekaterinburg, Novosibirsk, Irkutsk, Ulan-Bator, Peking, Shanghai ja Osaka. Reittisuunnitelmaa ei ole hakattu kiveen eikä edes julistettu Twitterissä, joten on mahdollista, että Käsienheiluttelija ja Pankkimies poikkeavat suunnitellusta reitistä. Tarkoitus on kuitenkin selvittää tiensä Venäjän läpi Baikal-järven kautta Pekingiin ja Shanghaihin sekä jatkaa sieltä lentoteitse Japaniaan. Saas nähdä miten äijien käy ja onko heillä likviditeettiä matkustaa Koti-Suomeen kesäkuussa.trans-mongolian-by-private-train-08

Matkalla Käsienheiluttelija ja Pankkimies tutustuvat ainakin Uralin läntisen puolen eläinkuntaan (Biisoni), sekä Itä-Siperian eteläosien vesistöihin (Baikal). Lisäksi Käsienheiluttelija haluaa nähdä Gobin autiomaan villihevosia ja Pankkimies tutustua Etelä-Japanian talouteen. Tarkoitus on ottaa jokunen valokuva ja dokumentoida matka läheisille.

Wiki-Travelin mukaan votkan juomista voi halutessaan välttää, joskin sitä on kuulemma saatavilla.

Trans MongoliaKuva napattu Mongolia Travel Guide -sivulta.

Millainen on hyvä rinkka?

Hyvä rinkka on tarpeeksi iso, mutta myös tarpeeksi pieni. Se on helposti pakattava ja helposti purettava. Löydät sieltä heti sen mitä etsit. Lisäksi rinkan tulee olla mukava selässä, eli sen säädöt pitää olla hyvin muokattavissa tai valmiiksi juuri oikean kokoinen. Hyvä rinkka on myös kevyt ja kestävä.

Nyt seuraa mainos: Fjällraven Kajka. Nuff said.

IMG_4061 IMG_4062 IMG_4063

Rinkkaa etsiessäni minulle tärkein ominaisuus oli, että sen saa pakattua edestä. Tämä helpottaa pakkaamisen lisäksi myös purkamista. Jos vaikka ne t-paidat on alimmaisina, ei tarvitse purkaa koko reppua päästäkseen käsiksi niihin. Kun pakkaamisessa ei tarvitse suunnitella järjestystä purkamisen mukaan, voi keskittyä esimerkiksi painopisteeseen. Toinen jännittävä ominaisuus Kajkassa on, että siinä on kehikko sekä selkäpuolella, että myös etupuolella. Eli rinkka pysyy särmässä paketissa, vaikka sitä ei ole pakattu ääriään myöten täyteen. Esimerkiksi koulureppu on yleensä alaosasta paksumpi kuin päältä, koska penaalit, laskimet jne valuvat repun pohjalle.

Fjällraven Kajka 75

Kajkaa on saatavilla miehille ainakin neljänä eri kokona 65l, 75l, 85l ja 100l ja väreistä voi valita mustan, YK:n sinisen tai metsänvihreän. Valitsin näistä vihreän 75 litrasen. Voin sitten reissunpäältä kertoa oliko tuo koko liian iso tai pieni. Nyt on aika mahdotonta sanoa.

Kajkan päälokeron voi jakaa ylä- ja alaosaan, jolloin alaosassa on ns. Wet/Dry-tila. Eli kosteat ja likaiset varusteet ja vaatteet voi pitää erillään muista varusteista.  Mukana tulee myös sadehuppu, joka on aina YK:n sininen riippumatta rinkan väristä. Ai niin! Diggailen myös, että Kajkasta ei roiku liikaa ylimääräisiä remmejä joka suuntaan.

Rokotukset Trans-Siperia -matkalle

Soitin YTHS:lle omasta mielestäni hyvissä ajoin noin puolitoista kuukautta ennen lähtöpäivää ja kyselin rokotteista. Kerroin YTHS:n tädille, että olen menossa Venäjä-Mongolia-Kiina-Japani -akselille ja kyselin minkälaisilla rokotteilla matkaan pitäisi varautua.

”Ei ei ei ei ei…” vastasi YTHS:n täti. ”Sinun pitää soittaa ensin YTHS:n matkailuneuvontaan.”

Soittelin YTHS:n matkailuneuvontaan.. Ei ei ei ei.. Sinun pitää ensin täyttää sellainen lomake, missä kysellään mihin olet menossa ja mitä rokotteita olet elämäsi aikana saanut. Öh.. Mistä helvetistä minä muistan mitä rokotteita olen saanut? Riittääkö vastaukseksi, että olen käynyt suomalaisen koulujärjestelmän ja armeijan?

Tässä vaiheessa muuten hyvä kertoa, että jokainen puhelu YTHS:lle toimii näin:

  1. Soitat YTHS:lle.
  2. Automaattinauha vastaa ja kyselee mitä asiaa sinulla on. Jätät viestin siis vastaajaan.
  3. Automaattinauhan ääni kertoo, että soitamme sinulle 1-3 vuorokauden kuluttua.
  4. YTHS:ltä soitetaan kerran, sinulle tietysti mahdollisimman huonoon aikaan. Et kerkiä vastata, eikä toista kertaa soiteta. 
  5. Jatka kohdasta 1.

Dodiin. Sain sitten YTHS:n matkailuneuvonnan tädin kiinni vihdoin ja selitin hänelle taas asiani. Katsottiin yhdessä, että mitä pistoksia tälle matkalle kannattaa ottaa. Täti suositteli seuraavia rokotteita:

  • A ja B hepatiitti (yksi rokoite, nimeltään: Twinrix. 2 annosta ennen matkaa + 1 puolen vuoden päästä, 50€ laaki)
  • Puutiaisaivokuume (3 annosta, 2 ennen matkaa ja kolmas 9-18kk päästä, 35€ laaki)
  • Lavantauti (kolme kapselia suun kautta joka toinen päivä. 10 päivää ennen matkaa, 35€ /setti)
  • Poliotehoste (kerrallaan viisi vuotta voimassa, maksuton)

YTHS:n matkailuneuvonnan täti lupaa lähettää minulle reseptit joilla sitten haen rokotteet ja piikittelen YTHS:llä. Menee viikko. Menee vähän toista, eikä reseptejä kuulu. Soitan YTHS:n matkailuneuvontaan. (Muistathan miten puhelu menee) Matkailuneuvonnan täti vannoo, että reseptit on kyllä lähetetty. No ainakaan perille ne eivät tulleet. Täti sanoo palaavansa asiaan. Saan samana päivänä sähköpostin, jossa kerrotaan että saan reseptit YTHS:ltä seuraavana päivänä ”viimeistään puolelta päivin”.

Saan vihdoin reseptit parin yrittämisen jälkeen (kävin aamulla kymmeneltä ja tulin takaisin klo 12.) Teimme muutaman laskutehtävän rokoteohjelmasta. Twinrix -rokotteesta kaksi annosta pitää antaa ennen matkaa kuukauden välein. Laskin, että jos tänään on päivä 0, lähtöpäivä on 25. Kuinkas paljon tämä saa heittää? Oukei. iinä ja iinä, että ehtiikö. Kyselin apteekin farmaseutilta, YTHS:n kahdelta eri hoitajalta ja soitin vielä Twinrixiä valmistavan lääkefirman edustajalle, että kuinka tarkkaa on rokotusohjelman ”kuukausi”. Kaikki neuvoivat kysymään toisiltaan. Onneksi Twinrixin voi ottaa myös nopeutetulla ohjelmalla. Rokotukset pitää pistää kolme kertaa, päivinä 0, 7 ja 21. Eli tästä koituu nyt 50€ ylimääräistä + ylimääräinen käynti YTHS:llä. 

Eli jos olet matkustamassa eksoottisille alueille, kannattaa ihan tosissaan suunnitella rokotuksia semmoinen 3 kuukautta etukäteen. Niin kuin YTHS:n matkailusivut neuvovat.

ps. Rokotuksista tulee todella huono ja väsynyt olo. Eli jos P. Tyrväinen ja E. Jauhiainen yliopistolta lukevat tätä, he ehkä antavat anteeksi minun sekoilut Sisällönhallinta Organisaatioissa -tentissä.

Palttiarallaa kaksi kuukautta lähtöön

Trailblazerin Trans-Siberian Handbook

Trailblazerin Trans-Siberian Handbook

Rinkka ostettu joulukuussa ja Trans-Siberia -käsikirja löysi myös tiensä Amazonin kautta Kuokkalan postitoimistolle. Lonely Planetin sijaan valitsin tällä kertaa Trailblazerin Trans-Siberian Handbook:n. Vielä, en ole kirjaan ehtinyt tutustua, mutta se näytti saaneen paremmat arvostelut Amazonissa. Normaalisti, en reissulle osta mitään opaskirjoja, mutta nyt ollaan menossa sen verran jännittävään paikkaan Jumalan selän taakse, että kirja on kokolailla pakollinen hankinta. Jännittävän reissusta tekee sen, että siellä ei varmasti ole nettiyhteyttä, enkä puhu sanaakaan paikallista kieltä.

Ajatus matkalle lähdöstä on pyörinyt mielessä jo pitkään. Ensimmäisen kerran taisin puhua siitä ääneen kännipäissäni Jukkapojan keikalla Hämeenlinnassa syksyllä 2011. Jukkapojan keikka oli kuulemma hyvä. Minä tosin istuin kaverini kanssa sivustalla tehden baaripöydästä Aasian kartan ja asettaen oluttuoppeja, sytkäreitä ym eri Venäjän, Mongolian ja Kiinan kaupunkien kohdille.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Tuosta päivästä on nyt kulunut puolitoista vuotta ja startti on lähempänä, kuin koskaan. Vielä on paljon tehtävää: Viisumit, passi, reittisuunnitelma, -aikataulu jne… Lähes kaikki on vielä vaiheessa, mutta eiköhän tästä selvitä.

Believe your eyes!

Miten se meni? Oliks jännää? – No minäpä kerron.

12:20 paikalla Eiran sairaalassa. Piippasin kelakortin viivakoodin ja kipusin ohjeiden mukaisesti viidenteen kerrokseen odottelemaan. Hoitaja tuli hetimiten kertomaan mitä tässä kohta tapahtuu ja lähti toisen potilaan kanssa pois. Mukava täti. Odotushuoneessa istui 2 kaveria ufolasit päässä, joten tiesin mitä minulla on odotettavissa.

Lääkäri tuli hetken päästä kun olin ehtiny suorittaan pakolliset FB-statukset ja twiitit asiasta. Lääkäri vei minut huoneeseen, jossa kurkki mun silmät vielä kertaalleen kirkkaan valon kanssa ja sitten taas odotellaan. Hyvä hetki tarkistaa vielä kerran FB.

Hetken perästä hoitaja tuli hakemaan laserhuoneeseen. Istuuduin alas ja rätti päähän. Hoitaja kertoi koko ajan supertarkasti mitä seuraavaksi tapahtuu: ”pyyhin kevyesti silmäsi, aloitan oikeasta…” jne Sitten makaamaan pöydälle ja homma käyntiin. Aloitetaan oikeasta silmästä.

Joko jännittää?

Puudutustippa ja pari muuta, liina vasemman silmän päälle ja oikean silmän luomet auki teipillä. Tää oli ihan fine, ei siis mitään elokuvien karhunrautojen näkösiä metalliviritelmiä, jotka kivuliaasti avaa epäillyn luomet kuulusteluissa. Oikean silmän päälle siirrettiin ihmeellinen hökötys, jolla silmän paine saatiin nostettua. Oletko koskaan kokeillut painaa silmääsi sivuilta niin, että näkö vähän hämärtyy. Pretty much sama asia, mutta paine tuntuu joka puolelta silmää ja et näe mitään. 30 sekuntia on yllättävän pitkä aika siinä kohtaa. Ikävä osa prosessia, mutta välttämätön. Muista hengittää!

Tämän jälkeen taas muutamia tippoja ja laseri töihin. Vihreä valo vilkku yläpuolella ja sitä piti tuijottaa. Vähän reilu 20 sekuntia ja laserointi oli valmis. Välistä näkyy jotain, välistä hämärästi. Laserista ei ole tietoakaan – tehtiinkö sinne mitään??. Läppä takaisin paikoilleen, tipat silmään, teipit pois ja oikea silmä valmis.

”Vasen silmä onkin sitten helpompi, kun tiedät mitä tapahtuu” – No niin kai. Yhtä kauan se 30 sekuntia silmänpaineen nostoa kesti myös vasemmassa silmässä.

No niin, kaikki valmista. – Nousin istumaan pöydälle silmät kiinni. Kun sai avata silmät, laserhuoneen ovi oli auki ja sieltä paljastui Medilaserin juliste, jossa kaunis heinäpelto ja teksti ”Believe your eyes” – Ehkä kekseliäin paikka mainokselle mitä tästä maailmasta löytyy. Mitä haluat nähdä ensimmäiseksi uusilla silmilläsi?

Sain sitten pienen rupattelun jälkeen hoitajalta lisää ohjeita ja ne rouheat epähipsterit uimalasit päähän. Odotushuoneeseen noin tunniks ja uudet FB-statukset ja twiitit. Olo oli raukea eikä millään uskonut omia huuruisten ufolasien peittämiä silmiä.
Tunnin odottelun jälkeen lääkärin luokse ja taas tarkastus kirkkaalta valolla. Sitten vaan kassan kautta kotia. Vähän reilu 3 000 euroa kassatädille, ajanvaraus kontrollikäyntiin kuukauden päähän ja taksilla kotiin – ufolasit päässä.

ps. Voin suositella.