YLE kirjoitti eilen, että Jyväskylä yliopiston opiskelijoiden sitseistä nousi rasismijupakka.
Siellä oli laulettu testamentti-lauluun lisäsäkeistö, jonka lyriikoista oli n-sana. Eräs opiskelija oli huomauttanut tästä, jäänyt ilman noteerausta ja poistunut paikalta.
Kävin muutama viikko sitten sitseillä muistelemassa vanhoja ja mietin jo siinä, että ei saatana kestä päivänvaloo enää nää biisit. Tämä kyseinen porukka tunsi toisensa vuosien takaa, mutta voin vain kuvitella kuinka vaikeaa pienelle fuksille on kuunnella vanhempien opiskelijoiden lauluja tutorin panemisesta ja miettiä, että onks tää nyt sit tällaista? Nostan hattua tälle jyväskyläläiselle, joka uskalsi avata sanaisen arkkunsa ja kohdata demonit.
Tarvitaan heitä, jotka konfliktoivat perinteisiä rakenteita ja havaitsee väärinkäytöksiä. Lisäksi tarvitaan heitä, jotka puolustaa sellaisia, joiden näkemys tai kokemukset eivät kuulu muutoin. Se, että asiasta syntyy jonkin sorttinen kohu, kielii siitä, että siinä on jotain väärin tai vähintään jotain korjattavaa.
Meidän setämiesten on jo korkea aika huomata, että joku Jorma Reinin lyömälaulu -säkeistö ei oo hauska läppä. Vaikka kaikki tietää sen olevan läppä. Niin kaun kun stereotypioita pidetään (vitsilläkin) yllä, ne säilyvät oikeasti olemassa olevina jossain muualla.
Samaan aikaan kun yliopistossa lauletaan (vitsillä) n—-eistä, jossain Tornion rajalla huudetaan Timo Jutila -paita päälle rajat kiinni -iskulauseita. Mitä luulette, kumpi käytös on helpompi muuttaa?
Ja vielä! Huomatkaa, että kukaan ei etsi syyllisiä. Meidän setien ei siis tarvitse pelätä. Ei ole kyseessä AJOJAHTI! Tässä arvostellaan kulttuuria ja se löylyttäminen tälle vuosituhannelle on ihan oikein ja kohtuullista.
Ps. Ilmainen vinkki jollekin JYU:n ainejärjestölle: Nyt olis mahtava mahdollisuus tehdä viestinnällinen teko ja poistaa/muuttaa muutamia säkeistöjä laulukirjasta. Saattais ylittää uutiskynnyksen ainakin Keskisuomalaisessa.
Kuva: Anssi Toivakka
