YLE kirjoitti eilen, että Jyväskylä yliopiston opiskelijoiden sitseistä nousi rasismijupakka.

Siellä oli laulettu testamentti-lauluun lisäsäkeistö, jonka lyriikoista oli n-sana. Eräs opiskelija oli huomauttanut tästä, jäänyt ilman noteerausta ja poistunut paikalta.

Kävin muutama viikko sitten sitseillä muistelemassa vanhoja ja mietin jo siinä, että ei saatana kestä päivänvaloo enää nää biisit. Tämä kyseinen porukka tunsi toisensa vuosien takaa, mutta voin vain kuvitella kuinka vaikeaa pienelle fuksille on kuunnella vanhempien opiskelijoiden lauluja tutorin panemisesta ja miettiä, että onks tää nyt sit tällaista? Nostan hattua tälle jyväskyläläiselle, joka uskalsi avata sanaisen arkkunsa ja kohdata demonit.

Tarvitaan heitä, jotka konfliktoivat perinteisiä rakenteita ja havaitsee väärinkäytöksiä. Lisäksi tarvitaan heitä, jotka puolustaa sellaisia, joiden näkemys tai kokemukset eivät kuulu muutoin. Se, että asiasta syntyy jonkin sorttinen kohu, kielii siitä, että siinä on jotain väärin tai vähintään jotain korjattavaa.

Meidän setämiesten on jo korkea aika huomata, että joku Jorma Reinin lyömälaulu -säkeistö ei oo hauska läppä. Vaikka kaikki tietää sen olevan läppä. Niin kaun kun stereotypioita pidetään (vitsilläkin) yllä, ne säilyvät oikeasti olemassa olevina jossain muualla.

Samaan aikaan kun yliopistossa lauletaan (vitsillä) n—-eistä, jossain Tornion rajalla huudetaan Timo Jutila -paita päälle rajat kiinni -iskulauseita. Mitä luulette, kumpi käytös on helpompi muuttaa?

Ja vielä! Huomatkaa, että kukaan ei etsi syyllisiä. Meidän setien ei siis tarvitse pelätä. Ei ole kyseessä AJOJAHTI! Tässä arvostellaan kulttuuria ja se löylyttäminen tälle vuosituhannelle on ihan oikein ja kohtuullista.

Ps. Ilmainen vinkki jollekin JYU:n ainejärjestölle: Nyt olis mahtava mahdollisuus tehdä viestinnällinen teko ja poistaa/muuttaa muutamia säkeistöjä laulukirjasta. Saattais ylittää uutiskynnyksen ainakin Keskisuomalaisessa.

Kuva: Anssi Toivakka

Pimeimpiinkin kolkkiin loistaa pian valo, kun urheat veitikaiset ympäri Suomen rientävät joulupöydän antimien äärelle mittelöitsemään paremmuudestaan tämän vuoden #joulupunnitus-koitoksessa.

Leikkimielinen (joskin armoton) kamppailu toimii näin:

1. Käy vaa’alla juuri ennen jouluaaton ruokailua…
2. …ja heti ruokailun jälkeen.
3. Twiittaa erotus hashtagilla #joulupunnitus

Suurimman liikahduksen vaa’an mittariin kellottava urheilija saa nimensä historiankirjoihin vuoden 2016 #joulupunnitus-voittajana.

Hallitsevan mestarin keltaisen ruokalapun pukee ylleen Jukka Yrjönen. Tosin Vedonlyöjien keskuudessa katseet ovat kohdistuneet Lammin lihapatojen äärelle Eetu Jahkosen suuntaan. Jahkosella on männävuosina ollut kehnoa tuuria. Kirkkain mitali jäi 2015 aattoyönä vain puolikkaan kinkkuvoileivän päähän. Kestomenestyjä Miika Lahti on palkintokorokeputkensa ansiosta luonnollisesti myös analyytikkojen kiikarissa.

Kilpailijat joutuvat ahtaamaan kupuunsa pöperöä ennennäkemättömällä voimalla, mikäli mielivät podiumille. Aimoisen vastuksen on luvannut tarjota Keski-Suomen veitikat Samu Turunen ja Timo Tarvainen. Turunen ja Tarvainen ovat kumpainenkin jo #joulupunnituksen nestoreita. Aattoilta näyttää onko herrojen kesäharjoituskausi tuottanut tulosta vai viekö nuoremmat mitalit mennessään.

Oman suolansa joulukalan päälle heittävät myös Jukka Sinda ja Kimmo Harinen. Sinda heilautti viime vuonna mittarilukemat yli kahteen kiloon pelkästään aamupuurolla. Nähtäväksi jää onko ajoitus kohdillaan aaton taistelussa, sillä Harisen suoritukset eivät ole viime vuosina vakuuttaneet. Uusi harjoitusohjelma kuitenkin antaa luvan odottaa yllätyksiä.

Naisten sarjassa kärkisijaa on hallinnut pitkään EU-passinsa säilyttänyt Helinä Turunen. Tosin tänä vuonna Helinä joutuu laittamaan kaiken peliin, sillä kisapassinsa on leimannut myös Rosa Elina ja Kerttu Takala. Pystyykö Helinä säilyttämään paikkansa korkeimmalla pallilla vai yllättääkö haastajat tänä vuonna.

Myös Aki Rantanen, Eero Ryyppö ja Kimmo Anttila ovat luvanneet tarjota hurjan vastuksen kilpakumppaneilleen. Tälle vuodelle on kohdattu tosin jo yksi luovutus, sillä ensimmäisistä koitoksista asti mukana ollut Juho Jokinen jättää kilpailun nuoremmille ja vetäytyy eläkepäivien viettoon. Toimitus tohtii kuitenkin odottaa comebackiä ensi vuoden mittelöön jo pelkästään One More Year -aatteen hengessä.

Joulupunnituksen avauskello kumahtaa aattona 24. joulukuuta. Kisapasseja leimataan illan ruokailuun saakka ja saattaa hyvinkin olla, että pistesijoille ryntää uusia herkkusuita.

Tervetuloa mukaan!

Kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen kirjoitti 18.5. blogissaan operaattoreiden tarjoamista 36kk:n maksuaikasopimuksista. Päivi ei tuntunut löytävän yhtäkään positiivista asiaa palvelusta vaikka niitä on runsaasti. Negatiivisuuspäissään hän keskittyi keksimään kaikenlaisia murheita palvelua kohtaan. Osa todellisiakin, vaikkakin suurin osa keksittyjä.

Päivi otsikoi bloginsa raflaavasti ”Maksa kolme vuotta, käytä kaksi vuotta”. Tästä pärähtää jo ensimmäiset erheet. Ensinnäkin operaattoreista ainakin DNA myöntää myymilleen puhelimille kolmen vuoden laajennetun takuun. Ja toisekseen operaattorit tarjoavat 36kk:n lisäksi myös 12kk:n ja 24kk:n maksuaikoja. Lisäksi sopimus asiakkaan ja operaattorin välillä jatkuu niin kauan, kunnes laite on maksettu kokonaan. Eli asiakas voi halutessaan maksaa laitteen koko summan vaikka heti ensimmäisellä laskulla, jos niin tahtoo.

Siinä Päivi on oikeassa, että meidän tulee harkita raha-asioitamme tarkasti. Tätähän ei kukaan kiistä. Ei toisaalta ole reilua syyttää operaattoreita älypuhelinten hinnoista. Voisiko jopa ajatella niin, että operaattorit luottavat asiakkaisiinsa niin paljon, että antavat kuluttoman ja korottoman maksuajan. Lienee utopiaa nähdä samanlaisia esimerkiksi autokaupoissa.

Vaikuttaa siltä, että Päivi ei ihan käsitä tilannetta, jossa perheenisän/äidin kolikkopussista ei löydykään likvidiä toteuttaa kolmen lapsen toiveita uusista iPhoneista. Tai edes halvemmista yhteydenpitovälineistä.

Jos minulla olisi kuluttaja-asiamiehen housut jalassani, keskittyisin enemmän näihin Tuohi-, Klarna jne luottokortteihin. Niiden todellinen vuosikorko lähentelee stadionintornin kokoisia lukemia. Varsinkin kun vertaa operaattoreiden tarjoamiin nolla- tai jopa miinuskorkoihin.

Löysin iskän kuva-arkistosta valokuvan joulukuulta 1992. Pre-Schoolin seinällä oli juliste, johon oli askarreltu asioita minusta. Lempivärini, -leluni, -ruokani jne. Huomasin myös, että 6-vuotias Juuso halusi isona maanviljelijäksi.

Pääsin pitkästä aikaa vastaamaan uudelleen kysymykseen, että mikä minusta tulee isona. Yksittäistä ammattia en enää osaa, enkä oikein haluakaan vastata. Ei ole edes kovin selvää, että mitä mikäkin ammattinimike tarkoittaa. Esimerkiksi LinkedIn-profiilissani lukee viimeiseltä viideltä vuodelta näin:

Community Manager
Account Manager
Media Specialist
External Consultant
Online Producer

Mikään näistä ei kerro mitä teen juurikaan muille kun saman firman työkavereille. Jos niillekään.

Helpompi on listata asioita, joita haluan tehdä. Haluan ehdottomasti tuottaa sisaltöä. Ääntä, kuvaa, videota ja tekstiä. Vielä tärkeämpää on päästä jatkuvasti tutustumaan uusiin asioihin, ilmiöihin ja ihmisiin. Sekä kertoa niistä tarinoita. Ja jos ei ole vielä liikaa vaadittu, niin haluan työympäristön, jossa ei koskaan kuulisi sanoja ”koska näin on meillä aina tehty.”

En vieläkään tiedä mikä minusta tule isona, mutta olen jo pitkään päässyt tekemään juuri sitä mitä haluankin. Tittelillä mikä minun käyntikortissani, tai Pre-Schoolin seinällä lukee, ei ole merkitystä.

2016, give me your best!

Ilmassa on jälleen suuren urheilujuhlan tuntua, kun 24. päivä joulukuuta otellaan perinteikkäässä #joulupunnitus -kilpailussa.

Homma toimii siis näin:

1. Käy vaa’alla juuri ennen jouluaaton ruokailua…
2. …ja heti ruokailun jälkeen.
3. Twiittaa erotus #joulupunnitus -aihetunnisteella.

Suurimman heilahduksen vaa’an mittariin saanut ottelija kruunataan vuoden 2015 #joulupunnitus-voittajaksi.

Ennakkosuosikin viittaa on puettu itseoikeutetusti Miika Lahdelle. Mies on ahminut tiensä podiumille jo kolmena vuotena peräkkäin. Nöyränä kilpailijana tunnettu Lahti ei halunnut nostaa itseään jalustalle: ”Nyt tuli suorituspaineita”, hän toteaa kanssakilpailijoiden kehuihin.

Tarmokkaan haasteen Lahdelle tarjoaa Karstulan karpaasi Timo Tarvainen. Omien sanojensa mukaan Tarvainen on aloittanut harjoituskauden jo juhannusaattona, joten huipputulosta on lupa odottaa. Oman mausteensa kärkitaistoon tarjoaa myös vuoden 2013 yllätysvoittaja Juuso Jokinen. Pysyykö Jokinen nuorempien tahdissa vai kohoaako perunalaatikkovuori tänä vuonna liian korkeaksi. Vastusta tähän tarjoaa ainakin Salpausselän Sammiona tunnettu Aki Rantanen.

Palkintosijoja tavoittelevat myös Keski-Suomen aluekarsinnoissa menestynyt Samu Turunen, sekä Turun lahja kaikille suursyömäreille Eetu Jahkonen. Turusen kilpailu päättyi viime vuonna keskeytykseen, joten hampaankoloon on varmasti jäänyt muutakin kuin rosollia. Jahkonen on useana vuonna hätyytellyt kärkisijoja, mutta palkintokoroke on vielä jäänyt tavoittamattomiin. Mielenkiintoista nähdä millä taktiikalla haastajat kisaavat tänä vuonna.

Mustana hevosena kisaan laukkaa takavasemmalta voimakaksikko Helinä Turunen ja Joel Latto. Edellisinä vuosina sijoitus ei ole riittänyt kirkkaimmille mitaleille edes yhteistuloksella, mutta uusi harjoitusohjelma ja valmentaja lupaavat hyvää. Turunen onkin itsevarmana tasostaan ja lupaa voittaa ainakin naisten sarjan.

Myös #joulupunnitus -nestorit Juho Jokinen ja Johannes Ijäs ovat leimanneet kisapassinsa. Joskin joutunevat tyytymään pelkkään kirittäjän rooliin, sillä odotettavissa on erittäin kovatasoinen mittelö.

Kenen vatsa on venyvin? Kuka turpoaa tiukimmin? Löytyykö voittaja ennakkosuosikeista vai ryömiikö uusi yllättäjä keskuuteemme. Tähän ja moniin muihin kysymyksiin saamme vastauksen 24. joulukuuta, kun #joulupunnitus -kilpailun aloituskello kumahtaa!

Kisapasseja leimataan aina aattoillan ruokailuun saakka ja saattaa hyvinkin olla, että pistesijoille ryntää uusia herkkusuita.

Pidän joka torstaiaamu klo 8:30 – 9:00 DNA Talolla somepuolituntisen. Ideana on, että käydään läpi viikon kuumimmat perunat sosiaalisessa mediassa ja tutustutaan joka kerta yhteen uuteen kanavaan. Ohjelma on ollut seuraava:

19.3. Instagram
26.3. Twitter
2.4. Tinder
16.4. Twitter
30.4. Snapchat
7.5. Lapset ja nuoret somessa
21.5. LinkedIn

Aamun Somepuolituntinen on DNAlaisille avoin ja täysin vapaaehtoinen. Yleensä porukkaa on markkinoinnin, viestinnän ja onlinekehityksen puolelta.

Tuo Aamupäivä, jolloin aiheena oli Tinder, on ollut tähän asti suosituin. =)